Uskalla parantua 3 (orange)300px


Olen ennenkaikkea äiti.

Perheeseeni vauhtia tuo tuleva NHL-tähti Rene 13v & varsinainen energiapakkaus Nooa 10v. Olen myös yrittäjä, juontaja ja jooga-opettaja ja "terveys-hörhö". Rakastan vihersmoothieta ja vihermehuja, mutta olen myös sitä mieltä että jokainen meistä ansaitsee välillä myös lasin shampanjaa! Olen myös selviytyjä. Oman elämäni sankari. Niinkuin Sinäkin!

Tervetuloa keskelle hivenen erilaisia "ruuhkavuosia".

Uskalla Parantua -blogi kertoo oman tarinani paranemisesta - rohkeudesta, vahvuudesta ja sinnikkyydestä. Uusi Elämäni alkoi 14.2.2012 kun sain aivokasvain-diagnoosin - 38 vuotiaana. Tässä blogissa ei kuitenkaan vellota sairauksissa, vaan keskitytään positiivisuuteen ja paranemiseen.

Blogissa etsitään tietoa uusista tutkimuksista, henkisestä tuesta, ruokavaliosta, vihersmoothieista, positiivisesta vertaistuesta ja erilaisista selviytymiskeinoista. Yksinkertaisesti siitä, miten syövästä voi parantua.

Oma missioni on saada lääketiede, paranemista tukeva ruokavalio sekä täydentävät hoidot kulkemaan käsikädessä ihmisen parhaaksi. Ei kukaan ketään vastaan vaan kaikki yhdessä. ♥

Tehdään se kuitenkin rennosti, nauttien joka hetkestä ja unohtamatta huumoria.

Yoga-girl

Kirjoitettu lokakuu 26, 2014 Aaltonen Karita

YoganainenItse aloitin joogan astangalla täällä Tampereella Pauli Nevalaisen ohjauksessa. Se ei ehkä ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta jokin sai minut tunti tunnin jälkeen palaamaan. Olen aina ollut tällainen "vapaa sielu", hörhö, seikkailija. Olen aina innostunut kaikesta; koulutuksista, kursseista, matkoista. Ihan mistä vaan. Olin aina mukana. En todellakaan tiennyt mikä on se mun "oma juttu". Enemmänkin menin vaan "going with a flow" - fiilis pohjalta.

Rene syntyi kun olin 29 vuotias. Kävin raskausajan mammajoogassa. Koin, että siitä oli todella paljon hyötyä synnytyksessä. Keskityin hengitykseen ja synnytin. Nautin joka hetkestä. Synnytys oli ihana.

Kävin välillä joogassa, mutta koti ja lapset vetivät enemmän puoleensa.

Kun pojat vähän kasvoivat kaipasin jo selkästi jotain omaa. Jotain, missä olen vain itseäni varten. Aloin käymään aktiivisemmin tunneilla; astangassa, integral-joogassa, kundaliini-joogassa. Kunnes tuli diagnoosi. Päätin että selviän. Käytän tähän kaiken sen elämänkokemuksen, tiedon ja positiivisuuden mitä minussa on. Selviän.

Leikkausten jälkeen aloitin todella rauhallisesti kundaliini-joogalla. Tein mitä pystyin, hitaasti, rauhallisesti. Kokeilin myös astangaa, mutta se tuntui liian rankalta. Jatkoin rauhallisempien joogatuntien parissa.

Vuosi leikkauksen jälkeen mulle tuli palava tunne lähteä retriitille. Ulkomaille ja yksin. Lääkärini kysyi muutamaan kertaan että oletko nyt ihan varma. Olin mä.

Löysin Satu Tuomelan Yin&Flow-retriitin mikä pidettiin Kreikassa. En tuntenut opettajaa, enkä ketään muutakaan. Intuitio vain käski lähtemään. Ajattelin, että tämä on jotain Yiniä... varmaan ihan helppoa ja rauhallista. Kuinka väärässä olinkaan. Toisen leikkauksen seurauksena oikean jalan motoriikka oli huono, tasapaino sitä huonompi. Heiluin ja tärisin. Tuskaa ja hikeä. Mutta päätin että pärjään. Satu ei todellakaan päästänyt mua yhtään helpommalla. Sain täristä ihan rauhassa, mutta tein niinkuin muut. Olin yksi heistä.

Retriitti oli juuri sitä mitä olin tilannut; ihania ihmisiä, naurua, joogaa ja aurinkoa. Juuri tätä mä tarvitsin.

Kotiin palattuani jatkoin tutun Paulin ohjauksessa astangaa. Välillä heiluen, välillä en. 

En olisi kuitenkaan ajatellut, että puolivuotta retriitin jälkeen kouluttautuisin Yin&Flow-opettajaksi. Nyt saan jakaa sitä omaa intohimoani myös muille. Antaa muidenkin löytää sen kaiken hyvän mitä jooga on omaan elämääni tuonut.

Jos en ensisilmäyksellä rakastanut - nyt rakastin!

Kategoriat: